Rikkinäisistä farkuista resuisiin rikkauksiin

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä koruja itse, joten nyt päätin tarttua vihdoin aiheeseen.

Jos haluat tehdä oman samannäköisen korun, niin tarvitset:

• farkkukangasta
• helmiä
• vanhoja kaulanauhoja
• lankaa ja neulan
• ompelukoneen
• korulukon

En suinkaan ole mikään piipertäjä tässäkään asiassa, joten aloitin raa'asti leikkaamalla vanhat farkut kapeiksi, saman mittaisiksi suikaleiksi. Huomaa, että mitä kapeampaa suikaletta teet, sen kapeampi korusta tulee. Leikkasin suikaleet lisäksi vapaalla kädellä, jotta koruun tulisi sopivaa resuisuutta. Tarkkaan leikatuista suikaleista ei tässä tapauksessa olisi ollut mitään iloa!

Kun sain leikattua kaikki suikaleet, niin tikkasin ne keskeltä. Ommel pitää huolen siitä, että koru ei lähde purkautumaan kokonaan, vaikka kunkin suikaleen reunat revittäisiinkin auki - mikä tässä tapauksessa oli seuraava työvaihe :)

Revin kaikkien suikaleiden reunat molemmilta puolilta auki niin, että niihin muodostui hapsua. Mitä epätasaisempaa niin sen parempi :)

Seuraavaksi sidoin kolme suikaletta yhteen solmuilla. Tein tällaisia nauhoja kolme ja sidoin ne toisesta päästä yhteen solmulla. Sitten lähdin letittämään niitä toisiinsa. Lisäsin mukaan vielä teräksisen kaulanauhan tuomaan bling blingiä nauhaan :) Kun sain sidottua letin loppuun, suljin sen solmulla yhteen alkupään kanssa. Lisäsin koruun myös muutamia hopeisia helmiä. Näin sain tehtyä itselleni kivan kaulakorun. Tein samalla tekniikalla itselleni myös käsikorun. 

Kaikkiaan tähän projektiin kului yksi iltapäivä, eli noin 4-5- tuntia. Eniten aikaa tässä projektissa vei ehdottomasti tuo letitys ja helmien laitto mukaan koruun. Näin kuitenkin sain tehtyä itselleni erittäin persoonallisen ja kauniin korusetin, jollaista ei ihan heti tule vastaan kadulla :)

Halauksin,

Eeva

Ikikalenteri

Tänään sain vihdoin valmiiksi kalenterin, joka ei paljon vuosista piittaa. Sen ajankulkua tärkeämpi tarkoitus on koota muistot yhteen paikkaan, jotta niitä olisi myöhemmin mukava selailla. Tarkoitus on pitää kalenteria esillä niin, että siihen voi aina tarvittaessa tehdä nopeasti muistiinpanon. Samalla tulee katsottua, että mitä samana päivänä edellisinä vuosina on tullut tehtyä. Siihen voi laittaa myös ajatuksia, joita jonain päivänä tuli mieleen, tai vaikka merkinnän päivän säästä.

Mihin ikinä sinä tätä kalenteria haluaisitkin käyttää, tässä sen teko-ohjeet :)

Tarvitset:

• Luettelointisivuja, joita saa kirjakaupasta
• Esimerkiksi tussin, kalligrafiakynän, mustekynän tai leimasimen päivien ja kuukausien merkintää varten.
• Valmiin luettelointilaatikon (saa kirjakaupasta) tai pahvilaatikkoja sellaisen tekemiseen
• Päällystysmateriaalia, kangasta tai paperia
• Liimaa ja siveltimen

Aloita merkkaamalla päivät luettelointisivuihin. Itse laitoin päivät englanniksi, koska niin merkinnästä tuli lyhyempi. Käytin kalligrafiatussia, jotta sain tekstiin elävyyttä ja muotoa, mutta merkinnät voi tehdä myös leimasimella, tavallisella kuulakärkikynällä tai vaikka leikata ne aikakauslehdistä kirjain kerrallaan. Tässä kunkin kuukauden päivien määrät: tammi: 31, helmi: 28/29, maalis: 31, huhti: 30, touko: 31, kesä: 30, heinä: 31, elo: 31, syys: 30, loka: 31, marras: 30, joulu: 31.

Jos kirjoitat päivämäärät käsin kortteihin, niin sitä ennen kannattaa harjoitella kirjoittamista johonkin toiseen paperiin. Näin saat ennalta paremmin suunniteltua, minkä näköisiä kirjaimia paperiin tulee. Käden ja silmän koordinaatio paranee nopeasti edes vähän tulevia muotoja harjoittelemalla ja tekstistä tulee sitä kautta yhtenäisempää. Muista myös tuulettaa hyvin, jos käytät liuotinpohjaista tussia kirjoittamiseen, huurut saavat todella äkkiä aikaan päänsäryn!

Päiväkorttien jälkeen askartelin vielä välisivut kullekin kuukaudelle.

Seuraavaksi kävin laatikon kimppuun. Jos hankit valmiin arkistointilaatikon itsellesi, niin säästyt tältä askartelun vaiheelta. Minä en penninvenyttäjänä halunnut sijoittaa 7 euroa siihen ja muutenkin, se ei olisi kuitenkaan ollut riittävän leveä, jotta kaikki sivut olisivat siihen sopineet. 

Tällä kertaa kävi niin, että pahvivalikoimani oli todella huono, koska satuin juuri viime viikolla viemään kertyneet pahvit keräykseen. Ei olisi pitänyt :D Mittasin kalenterin paksuuden, joka oli yhteensä noin 8cm. Sen pohjalta arvioin, että lopullinen laatikko voisi olla 9cm leveä, jotta siitä saa kortit helposti ulos ja takaisin. Päätin myös käyttää hyväkseni laatikoissa jo olevia päätyläppiä, joten leikkasin laatikot keskeltä halki ja tein niistä korttien paksuiset ja levyiset nitomalla ne uudestaan yhteen. Näin sain laatikosta samalla tukevamman. Loin laatikolle ensin pohjan kapeammasta keksilaatikosta ja sitten reunustin sen korkeammalla laatikolla, josta yksin en olisi saanut laatikolle pohjaa. Mistään laatikosta en siis ottanut pois läppiä päistä vaan jätin ne paikalleen. Näin sain laatikon aikaan tosi helposti muutaman niitin avulla.

Kun laatikon kehys oli valmis, kaivoin esiin päällyspaperin. Käytin tällä kertaa kovaa skräppäykseen alunperin ostamaani paperia, koska se on todella tukevaa eikä siksi menetä muotoaan liimattaessa. Mittasin ensin sentin mittaisen käänteen paperin reunaan ja vedin siihen uran, joka helpotti taitteen kääntämistä. Uran tekemiseen voi käyttää tyhjää kuulakärkikynää, kapeaa tikkua, tai tätä varten tarkoitettua työkalua. Minulta löytyi vain superpieni kuusiokoloavain tähän hätään :)

Ennen kuin levittää liiman paperiin, kannattaa paperia mallata pahvilaatikkoon ja vetää sitä hyväksikäyttäen paperiin loput taittourat. Näin paperin saa nopeammin ja varmemmin kiinni pahvilaatikkoon. Liima kannattaa aina levittää siveltimellä paperiin, jotta se levittyy tasaisesti ja näin paperi tarttuu tasaisesti ja ilman kupruja. Voit käyttää apuna liimauksessa myös pyykkipoikia tai klemmareita.

Laatikon tekoon ja päällystykseen minulta meni noin tunti, toinen korttien tekstaamiseen. Halusin tehdä kerralla hyvännäköistä jälkeä, siksi en hätäillyt kummankaan kanssa. Olenkin todella tyytyväinen lopputulokseen! Siihen on mukava nyt alkaa kokoamaan oman perheeni muistoja. Ensimmäisenä siihen tulee koirien syntymäpäivät <3

Halauksin,

Eeva

Nopea punottu paperikori

Sain päähäni aamulla tehdä tänään jotain, joka on nopeasti valmis. Lähes kaikkiin projekteihini kuluu ainakin yksi päivä, mutta tänään halusin saada heti jotain valmista. Joten päätin punoa pienen korin paperista.

Tarvitset:

• aikakaus- tai sanomalehtiä
• nitojan, teippiä tai liimaa
• sakset tai askarteluveitsen

Tällaiseen koriin voi käyttää mitä lehtipaperia vaan, mutta kannattaa huomioida se, että sanomalehtipaperi on huokoisempaa ja se päästää väriä paljon helpommin itsestään kuin aikakauslehtipaperi, joka usein on kovempaa ja paksumpaa. Tietysti myös korin tarkoitus sanelee paljon, sekä se, että jääkö kori itsensä väriseksi vai maalaako sen vielä. Maalaamalla tai lakkaamalla pinnan ainakin saa korista sellaisen, ettei se päästä ainakaan mustetta millekään pinnalle. Minä päätin tällä kertaa jättää korin sellaisekseen, ilman lakkaa tai maalia.

Aloitin etsimällä aikakauslehdistä tietyn värisiä sivuja, jotta saisin korista suunnilleen tasavärisen. Hyvä yritys joo, mutta käytännössä ei homma ihan mennyt niin. Lopputulemaksi päädyin kompromissiin ja valitsemaan sivuja, joissa oli päävärinä sininen ja punainen. Myöskin valitsemalla sivut eri alan lehdistä saa korista sen mukaan persoonallisen. Minulle sattui ulottuville tällä kertaa vain autolehtiä :)

Koska käytin aika paksua aikakauspaperia, sain yhdestä sivusta aina noin kolme taiteltua siivua. Lisäksi löysin aika mukavasti lehdistä koko sivun kokoisia kuvia, joissa ei ollut tekstiä kovin paljon. Näin sain värimaailmaa edes vähän pidettyä koossa. Liukas paperi aiheutti sen, että kori meinasi hajota heti kättelyssä, mutta päätin sitten nitoa kunkin paperisiivun toisiinsa kiinni muutamalla pienellä niitillä. Näin sain punoksesta tasaisen ja riittävän tiukan. Edelleen saman asian olisi voinut hoitaa teipillä tai liimalla.

Jos olisin halunnut, olisin voinut pidentää siivuja laittamalla niitä toistensa sisään päistä ja saada näin isomman korin. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen tekemäni kori, joten en viitsinyt lähteä hifistelemään, vaan päätin tyytyä sivuista nätisti tulevaan koriin.

Kannattaa alusta alkaen pitää mielessä, kuinka korkeat reunat korille haluaa, koska reunoja on vaikea lisätä jälkikäteen. Jätä jokaisesta paperisiivusta punomatta alusta ja lopusta saman verran, niin saat tasaiset reunat. Tähän koriin jätin noin 4cm korkeat reunat, eli noin kahden paperisiivun verran.

Kun sain punottua korin pohjan kokonaisuudessaan, varmistin reunoilla olevat paperisiivut nitomalla paikalleen. Sen jälkeen nostin reunan ylös ja jatkoin punomista pystysuuntaan. Tässä kohtaa nidoin jokaisen paperisiivun kiinni heti punomaani siivuun, jotta reuna pysyisi tasaisena ja pystyssä. Jos haluaa tässä kohtaa käyttää liimaa, niin voi ihan hyvin laittaa sitä siivujen väliin ja puristaa ne kiinni toisiinsa vaikka pyykkipojalla.

Valmiin korin reunat voi halutessaan vielä vaikka päällystää paperilla/kankaalla erikseen, jos ei halua, että paperisiivujen päät jäävät näkyviin. Minulle sillä ei tällä kertaa ollut merkitystä, joten jätin ne näkyviin. Mahdollisesti lahjaksi tehtävään koriin laittaisin reunat piiloon ja viimeistelisin työn tarkemmin - tosin silloin toki kiinnityksetkin olisivat erilaiset ja maaliakin laittaisin koriin :) Tämän korin tekoon kului kaikkiaan reilu tunti. Ja vinkkinä, että tämän tekoon voi ottaa myös muksut mukaan, jos sellaisia sattuu olemaan, he voivat tehdä itse omat korinsa.

Kori löysi paikkansa olohuoneen pöydällä kaukosäädinten omana paikkana. Ne kun aina ovat mikä missäkin. Jos vaan ne muistaisi jatkossa laittaa aina tuohon koriin...

Halauksin,
Eeva

Pöytälaatikon järjestely

En varmaankaan ole ainoa, jonka pöytälaatikko näyttää tältä:

Todellakin oli aika tehdä asialle jotain :) Ensinnäkin siivosin kaikki toimimattomat kynät sun muut tietysti pois - ei ole mitään järkeä (ainakaan minun mielestäni) tehdä aikaa vievää järjestelyä vain siirtääkseen samat kamat takaisin laatikkoon. Sen jälkeen mittasin laatikon leveyden ja syvyyden - ja totesin, että pöytälaatikko on kuin onkin koko pöydän syvyinen ja siten massiivinen! Päädyin siihen, että teen laatikoston ainoastaan laatikon etuosaan, koska jo se auttaa tilannetta paljon kokoamalla pikkusälän ja isommat yksittäiset esineet voivat olla hyvinkin paikallaan laatikon perällä.

Kierrätämme kaiken mahdollisen kotonamme, joten meiltä löytyy yleensä pahvilaatikkoja joka lähtöön. Muropaketit, keksilaatikot, micropopcornipaketit ja olutlaatikot sun muut löytävät siten paikkansa usein askarteluissani. Näin samalla ne saavat uuden elämän eivätkä vain palaa takaisin paperimassaksi - vaikka sekin on parempi kuin köllöttää kaatopaikalla. Tällä kertaa setiksi valikoituivat nämä:

Huomionarvoista oli se, että teevalikoiman laatikko sisälsi vielä omat pikkulaatikot kullekin teelaadulle! Järkyttävää pakkausmateriaalin tuhlausta, mutta ne osuivat tällä kertaa erinomaiseen väliin, koska pikkutavaroille pitää olla oma lokeronsa pöytälaatikossa. Muuten kaikki nitojan niitit, klemmarit ja kuminauhat vain sekoilevat kynien ja muistilappujen välissä ja luovat kaaosta.

Mittojen mukaan mallasin laatikot suunnilleen haluamallani tavalla. Tulevan laatikoston mitta ei ollut tarkasti pöytälaatikon levyinen, mutta en ottanut siitä pulttia. Tärkeintä oli saada aikaan järjestystä eikä millintarkkaa lopputulosta. Teippasin laatikot kaksipuoleisella teipillä paikoilleen. Yhtä hyvin olisin voinut ne liimatakin, mutta teipin kanssa ei tarvinnut odotella kuivumista.

Kun laatikot olivat kohdillaan, aloitin päällystämisen. Minulla oli vanhastaan kaapissa hyllyjen päällystykseen tarkoitettua paksumpaa vahapintaista paperia, jota päätin käyttää tässä projektissa. Yhtä hyvin tässä toimisi esimerkiksi värillinen/kuviollinen kontaktimuovi tai vaikkapa lahjapaperi, ottaen tietysti huomioon sen, että tässä vaiheessa ohut paperi on todella helposti vaarassa repeytyä väärästä kohtaa. Lisäksi ruutukuvioinen paperi helpotti leikkaamista, kun pystyin suoraan leikkaamaan palat raitojen mukaisesti eikä paperia tarvinnut mittailla pahemmin mitan kanssa.

Koska olin alunperinkin mitoittanut laatikot isoimman laatikon leveyteen, päällystäminen sujui suht helposti laatikoston oikeasta laidasta kohti vasenta laatikko kerrallaan. Pienet teelaatikot toki antoivat päänvaivaa, koska ne eivät olleen ihan juuri oikean levyisiä, mutta koska ne jäivät kuitenkin paperin alle piiloon ja tulisivat sisältämään vain pikkutavaroita, ei niiden pieni venyttäminen ollut ongelma. Päällystin myös laatikkojen sivut ja reunat, jotta laatikostolle tulisi yhtenäinen ilme.

Tadaa! Valmis laatikosto oli ehdottomasti vaivan arvoinen!

Kaikkiaan aikaa projektiin kului yksi iltapäivä, eli noin 4-5 tuntia. Jälleen kerran hajautin työn muutamalle päivälle, koska minusta on turhaa tehdä mukavista hommista pakkopullaa, joka pitäisi saada valmiiksi heti nyt. Lisäksi päällystäminen aiheutti sen verran ärsyyntymistä, juurikin niiden pienten laatikoiden kanssa, että kerralla tehdessä olisin varmasti heittänyt laatikostolla vesilintua ja jättänyt homman kesken :D Niin kivaa kuin käsillä tekeminen onkin, niin on syytä muistaa, miksi sitä oikeastaan tekee: siksi, että se on kivaa. Siitä yritän pitää kiinni myös jatkossa.

Halauksin,
Eeva

Puukyltti oveen

Tässä ensimmäinen valmistunut askartelutyöni. Koska olin niin täpinöissäni kaikista uusista ideoistani, en tajunnut ottaa kuvia työvaiheista :D Jatkossa tähän tulee muutos.

Tämä kyltti syntyi todella halvoista tarpeista:

• Sydämen muotoinen massapohja, muistaakseni noin 2-3e
• puukirjaimet, 25snt/kpl
• servietti omista varastoista
• lakkana käytin laimennettua erikeeper-liimaa, mutta kaupoista saa myös erikseen decoupage-lakkaa, jos siihen haluaa rahansa tuhlata
• maalisetti, jossa pienissä säiliöissä 12 pääväriä, muistaakseni 10e
• kaikki hankinnat tein tällä kertaa Sinooperista

Ensin maalasin kirjaimet ja jätin ne kuivumaan siksi aikaa, kun valmistelin kyltin pohjan. Irrotin servietistä kuvakerroksen erilleen ja se yllätti minut ohuudellaan, jolloin melkein hajotin sen. Kannattaa siis olla varovainen tässä vaiheessa!

Ennen liimalakkausta mallasin kuivuneita kirjaimia ja serviettiä kohdilleen ilman liimaa, jotta saisin sekä kuvan että kirjaimet sijoiteltua nätisti. Tällä kertaa kuva määritti tekstin sijoittelun, koska en halunnut peittää kuvan kaunista kukkaa ja halusin myös perhosen näkyvän. Jos olisin ottanut yksinkertaisemman kuvan taustaksi, niin sitten olisin tehnyt jotain erikoista koristelua kirjaimiin, mutta tällä kertaa säästin itseni siltä piperrökseltä :)

Lakkasin koko pohjan laimennetulla erikeeperillä ja asettelin servietin siihen suunnilleen kohdilleen. Tasoittelin sen vaahtomuovilevittimellä paikoilleen varovasti ja lisäsin lakkaa vähän. Kun servietti oli kunnolla kostunut, sain sen aseteltua nätisti kohdilleen. Yrityksistä huolimatta ohut servietti repesi muutamasta kohtaa, jolloin päätin olla oikomatta joka ikistä ryppyä ja keskittyä saamaan sen vain nätisti paikalleen. Lopputulos on oikeastaan aikas hauskan persoonallinen, kun se ei olekaan liian siisti, rypyt toivat siihen siis vain ilmettä lisää. Servietille hyvän vaihtoehdon antaa paperilla olevat decoupage-kuvat, joita saa askarteluliikkeistä. Minä halusin tällä kertaa peittää koko kyltin ja säästää itseäni ylenmääräiseltä saksimiselta, joten päädyin serviettiin.

Kun pohja oli kokonaan kuivunut, lisäsin kirjaimet. Ei ole ollenkaan pakollista laittaa kirjaimia vain pohjan sisäpuolelle ja koska sukunimemme on sen verran pitkä, päätin reilusti mennä reunojen yli, jotta kuva pysyisi nätisti näkyvissä. Erikeeperiä kirjainten pohjaan siveltimellä ja paino paikalleen, näin liima ei tursuile kirjainten sivusta näkyviin.

Kaikkiaan kyltin tekemiseen meni muutama tunti, mutta jaoin sen parille päivälle, jotta maalit ja liimat ehtisivät kuivua rauhassa. Valmis kyltti on nätti, muttei siedä ulkoilmaa, joten se sijaitsee eteisvälikön sisäovessa. 

Jos olisin halunnut mennä vieläkin halvemmilla tykötarpeilla, niin olisin tehnyt pohjan ja kirjaimet suolataikinasta. En silloin vaan vielä tiennyt sen olemassaolosta ja siitä, että se on niin helppoa tehdä! Kaivan sen ohjeen jostain netin piiloista ja jaan täällä, koska aion käyttää sitä jatkossa.

Halauksin, Eeva

Ensimäinen tarina

Tästä se alkaa. Tulen tässä blogissa kertomaan ensisijaisesti omaksi ilokseni tekemistäni käsitöistä ja askarteluista, jotka ovat hyvää vauhtia muuttumassa viattomasta harrastuksesta kovan luokan addiktioksi tai peräti joksikin suuremmaksi, kuten ammatiksi... Teen käsin kaikkea, mitä käsityöksi tai askarteluksi voi luokitella: ompelen, neulon, virkkaan, teen kortteja, tekstaan, teen sisustustavaroita ja koristeita, tuunaan, maalaan, nikkaroin - jos sen voi tehdä itse, niin minähän sen teen.

No, en nyt sentään ihan kaikkea tee alusta asti, mutta pääajatus kaikessa tekemisessäni on, että se ei saa maksaa paljon ja mielellään se on tuunausta jostain vanhasta. Joskus uuden tekeminen vaatii toki investointeja, mutta silloin usein lopputuloksen yksilöllisyys on sen arvoista. Joskus taas ei :) Niitäkin on sattunut matkan varrelle.

Niin, se punainen katto, jonka alla näitä tarinoita syntyy, on oikeasti olemassa ja minä asun sen alla rakkaan mieheni ja neljän koirani kanssa. Talo on lähes 80 vuotta vanha, sen on rakentanut mieheni isoisän isä, ja tehtävänämme onkin pitää talosta hyvää huolta seuraavia sukupolvia varten. Kaikki tekemäni askartelut sun muut tulevat käyttötavaroiksi tai osaksi talomme sisustusta, eli ne eivät ole pelkkiä esittelykappaleita. Näin ehkä joskus saan talon näyttämään sisältäkin sellaiselta kuin sen mielessäni jo näen...

 Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaa sitä kohti!

 Halauksin, Eeva