Kukkia kahvinsuodattimista

Päätin vihdoin saada maalaamani lasipurkit esille. Niihin piti vaan keksiä jotain mitä esitellä, ja olin jo jonkin aikaa miettinyt paperikukkien väsäämistä. Netti on pullollaan erilaisia ohjeita kukkien tekoon, osa vaativampia ja osa helpompia. Minä päätin tällä kertaa mennä siitä, missä aita on matalin :) Tällä tekniikalla saa tehtyä isommankin määrän kukkia helposti, jos haluaa vaikka koristella hääjuhlapaikkaa kukilla, muttei halua kauheasti käyttää niihin rahaa. Suodattimia on myös helppo värjätä, koska ne ovat niin imukykyisiä. Värjäys onnistuu vaikkapa elintarvikeväreillä tai dippaamalla kukkia vesiväreillä värjättyyn veteen.

Tarvikkeet:

• kahvinsuodattimia, koko nr.2/102 on ideaali tähän, mutta isommatkin käy.
• sakset
• maalarinteippiä

Yhteen kukkaan tarvitset kolme suodatinta. Leikkaa ensin osa taittoreunaa pois suodattimista, se jää rumasti näkyviin, jos sitä ei leikkaa pois. Huomaa kuitenkin, että ei kannata leikata sitä kokonaan pois, muuten suodatin hajoaa.

Ota yksi suodatin ja avaa se. Rutista suodattimen alaosa ruttuun niin, että siihen jää varsi. Ota toinen suodatin ja avaa se, laita rutistettu suodatin sen sisään ja rutista taas päällä olevan suodattimen alaosa ruttuun niin, että siihen jää varsi. Tee sama vielä kolmannen suodattimen kanssa.

Kun olet saanut kaikki suodattimet nätisti nippuun, niin teippaa varsi yhteen. Levitä sitten syntyneet kerrokset nätisti auki.

Jos laitat kukkia johonkin maljakkoon näkyviin niin kuin minä tein, niin tee kukille varret. Se helpottaa niiden esillepanoa. Taita yksi suodatin ensin puoliksi ja sitten vielä kerran. Avaa tötterö ja laita kukka sen sisään. Rutista varsi kasaan ja teippaa varsi kiinni kukkaan. Kukkia voi varren kanssa myös sitoa yhteen nätillä nauhalla ja tehdä näin kimpun vaikka läpinäkyvään maljakkoon.

Viiden kukan tekoon ei mennyt varmaan kuin vain vartti :) Tämä ei siis todellakaan ole mikään isotöinen askare ja valmista syntyy nopeasti. Rohkeasti vaan kokeilemaan.

 Halauksin,

Eeva

Koruja langasta letittämällä

Tänään oli taas vuoro jollekin nopealle ja helpolle - siis päivitetylle versiolle vanhasta kunnon ystävyysnauhasta.

Tarvikkeet:

• Nauhaa, nahkanauhaa tai esim kirjontalankaa
• helmiä, korulukko (ei välttämätöntä)
• yksi irtolanka, noin 20cm
• virkkuukoukku, neulepuikko, kynä tai muu vastaava sekä pala teippiä

Ensin tietysti kannattaa valita värit. Tein itse tällä kertaa yhden kirjavan ja toisen vähän maltillisemman värisen, mutta luonnollisesti värien määrä on täysin kiinni tekijästä. Mitä enemmän erillisiä lankoja, sitä leveämpi ja värikkäämpi korusta tulee.

Valitse lankoja parillinen määrä ja leikkaa niistä noin 40cm pitkät pätkät. Ota nipusta kiinni keskeltä niin, että molemmille puolille jää yhtä pitkät langan päät. Tästä eteenpäin aloitukselle on kaksi vaihtoehtoa: voit tehdä tähän kohtaan lenkin, johon toisen pään voi pujottaa kiinni TAI voit tehdä sen lopuksi erikseen.

Lenkin teko: ota lankanipusta kiinni niin, että lenkkiin jää noin 3-4 cm lankaa ja pyöräytä siihen solmu.

Lenkin tekemättä jättäminen: lisää nipun keskelle lyhyempi irtolanka niin, että siitäkin jää molemmille puolille yhtä pitkät pätkät. Sido koko lankanippuun solmu pitelemääsi kohtaan. Ota irtolangasta kiinni ja tee siihen ilmava lenkki solmimalla. Tätä käyttäen voit kiinnittää työn teipillä valitsemallasi pitkulaisella esineellä esim. pöydän reunaan tai, niin kuin minä tein, pujotin sen askartelulaatikon reiästä sisään, pujotin kynän lenkkiin ja teippasin kynän laatikon sisäpuolelle kiinni. Näin työ pysyy paikallaan. 

Sitten eikun letittämään. Kirjoita itsellesi ylös, missä järjestyksessä haluat lankojen tulevan ylhäältä alas. Näin et mene heti sekaisin lankojen järjestyksen kanssa ja se auttaa myös, jos työ pääsee purkautumaan kesken teon. 

Jaa langat puoliksi oikean ja vasemman puoleisiin nippuihin niin, että kummallakin puolella on molempia värejä yhtä paljon ja samassa järjestyksessä (vasemmalla katsoen vasemmalta oikealle ja oikealla katsoen oikealta vasemmalle). Sitten aloita letitys kääntämällä vasemmalta ylimpänä oleva lanka oikealle alimmaksi. Pidä langoista kiinni tiukasti, muuten letti jää löysäksi ja langat menevät helposti sekaisin. Sitten käännä oikealla ylimpänä oleva lanka vasemmalle alimmaksi. Jatka samaan malliin kunnes langat ovat taas aloitusjärjestyksessä. Tästä jatkaen samalla tavalla värikuvio alkaa muotoutumaan.

Voit halutessasi lisätä punokseen helmiä, strasseja tai mitä tahansa muuta mieleesi juolahtaakin. Minä tein kirjavasta yksinkertaisen, mutta toiseen lisäsin tähtihelmiä - nimesinkin mallin Aamutähdeksi :) Letittäessä vaan lisäät helmen siihen lankaan, joka seuraavaksi on letitysvuorossa. Näin se jää heti kiinni työhön eikä karkaa vahingossa.  

Kun korulla on mittaa niin, että se menee reilusti ranteesi ympäri, niin pyöräytä kumpaakin lankanippua sisäänpäin ja tee niistä solmu. Tee vielä solmun ympärille toinen solmu tekemällä umpisolmu kaikilla langoilla. Leikkaa langat poikki muutaman sentin päästä solmusta. Voit myös pujottaa lankojen päähän ison helmen, joka toimii samalla korun lukkona lenkkiin pujotettuna. Jos käytät korulukkoa, niin myös sen osat voi pujottaa helposti osaksi lettiä. Näin osat saa nätisti kiinni suoraan koruun.

Yksinkertaisen korun tekemiseen ei mene paria tuntia kauempaa ja helppoutensa vuoksi nämä ovat kivoja askarteluja myös lapsille.

Halauksin,

Eeva

Nopea punottu paperikori

Sain päähäni aamulla tehdä tänään jotain, joka on nopeasti valmis. Lähes kaikkiin projekteihini kuluu ainakin yksi päivä, mutta tänään halusin saada heti jotain valmista. Joten päätin punoa pienen korin paperista.

Tarvitset:

• aikakaus- tai sanomalehtiä
• nitojan, teippiä tai liimaa
• sakset tai askarteluveitsen

Tällaiseen koriin voi käyttää mitä lehtipaperia vaan, mutta kannattaa huomioida se, että sanomalehtipaperi on huokoisempaa ja se päästää väriä paljon helpommin itsestään kuin aikakauslehtipaperi, joka usein on kovempaa ja paksumpaa. Tietysti myös korin tarkoitus sanelee paljon, sekä se, että jääkö kori itsensä väriseksi vai maalaako sen vielä. Maalaamalla tai lakkaamalla pinnan ainakin saa korista sellaisen, ettei se päästä ainakaan mustetta millekään pinnalle. Minä päätin tällä kertaa jättää korin sellaisekseen, ilman lakkaa tai maalia.

Aloitin etsimällä aikakauslehdistä tietyn värisiä sivuja, jotta saisin korista suunnilleen tasavärisen. Hyvä yritys joo, mutta käytännössä ei homma ihan mennyt niin. Lopputulemaksi päädyin kompromissiin ja valitsemaan sivuja, joissa oli päävärinä sininen ja punainen. Myöskin valitsemalla sivut eri alan lehdistä saa korista sen mukaan persoonallisen. Minulle sattui ulottuville tällä kertaa vain autolehtiä :)

Koska käytin aika paksua aikakauspaperia, sain yhdestä sivusta aina noin kolme taiteltua siivua. Lisäksi löysin aika mukavasti lehdistä koko sivun kokoisia kuvia, joissa ei ollut tekstiä kovin paljon. Näin sain värimaailmaa edes vähän pidettyä koossa. Liukas paperi aiheutti sen, että kori meinasi hajota heti kättelyssä, mutta päätin sitten nitoa kunkin paperisiivun toisiinsa kiinni muutamalla pienellä niitillä. Näin sain punoksesta tasaisen ja riittävän tiukan. Edelleen saman asian olisi voinut hoitaa teipillä tai liimalla.

Jos olisin halunnut, olisin voinut pidentää siivuja laittamalla niitä toistensa sisään päistä ja saada näin isomman korin. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen tekemäni kori, joten en viitsinyt lähteä hifistelemään, vaan päätin tyytyä sivuista nätisti tulevaan koriin.

Kannattaa alusta alkaen pitää mielessä, kuinka korkeat reunat korille haluaa, koska reunoja on vaikea lisätä jälkikäteen. Jätä jokaisesta paperisiivusta punomatta alusta ja lopusta saman verran, niin saat tasaiset reunat. Tähän koriin jätin noin 4cm korkeat reunat, eli noin kahden paperisiivun verran.

Kun sain punottua korin pohjan kokonaisuudessaan, varmistin reunoilla olevat paperisiivut nitomalla paikalleen. Sen jälkeen nostin reunan ylös ja jatkoin punomista pystysuuntaan. Tässä kohtaa nidoin jokaisen paperisiivun kiinni heti punomaani siivuun, jotta reuna pysyisi tasaisena ja pystyssä. Jos haluaa tässä kohtaa käyttää liimaa, niin voi ihan hyvin laittaa sitä siivujen väliin ja puristaa ne kiinni toisiinsa vaikka pyykkipojalla.

Valmiin korin reunat voi halutessaan vielä vaikka päällystää paperilla/kankaalla erikseen, jos ei halua, että paperisiivujen päät jäävät näkyviin. Minulle sillä ei tällä kertaa ollut merkitystä, joten jätin ne näkyviin. Mahdollisesti lahjaksi tehtävään koriin laittaisin reunat piiloon ja viimeistelisin työn tarkemmin - tosin silloin toki kiinnityksetkin olisivat erilaiset ja maaliakin laittaisin koriin :) Tämän korin tekoon kului kaikkiaan reilu tunti. Ja vinkkinä, että tämän tekoon voi ottaa myös muksut mukaan, jos sellaisia sattuu olemaan, he voivat tehdä itse omat korinsa.

Kori löysi paikkansa olohuoneen pöydällä kaukosäädinten omana paikkana. Ne kun aina ovat mikä missäkin. Jos vaan ne muistaisi jatkossa laittaa aina tuohon koriin...

Halauksin,
Eeva

Pöytälaatikon järjestely

En varmaankaan ole ainoa, jonka pöytälaatikko näyttää tältä:

Todellakin oli aika tehdä asialle jotain :) Ensinnäkin siivosin kaikki toimimattomat kynät sun muut tietysti pois - ei ole mitään järkeä (ainakaan minun mielestäni) tehdä aikaa vievää järjestelyä vain siirtääkseen samat kamat takaisin laatikkoon. Sen jälkeen mittasin laatikon leveyden ja syvyyden - ja totesin, että pöytälaatikko on kuin onkin koko pöydän syvyinen ja siten massiivinen! Päädyin siihen, että teen laatikoston ainoastaan laatikon etuosaan, koska jo se auttaa tilannetta paljon kokoamalla pikkusälän ja isommat yksittäiset esineet voivat olla hyvinkin paikallaan laatikon perällä.

Kierrätämme kaiken mahdollisen kotonamme, joten meiltä löytyy yleensä pahvilaatikkoja joka lähtöön. Muropaketit, keksilaatikot, micropopcornipaketit ja olutlaatikot sun muut löytävät siten paikkansa usein askarteluissani. Näin samalla ne saavat uuden elämän eivätkä vain palaa takaisin paperimassaksi - vaikka sekin on parempi kuin köllöttää kaatopaikalla. Tällä kertaa setiksi valikoituivat nämä:

Huomionarvoista oli se, että teevalikoiman laatikko sisälsi vielä omat pikkulaatikot kullekin teelaadulle! Järkyttävää pakkausmateriaalin tuhlausta, mutta ne osuivat tällä kertaa erinomaiseen väliin, koska pikkutavaroille pitää olla oma lokeronsa pöytälaatikossa. Muuten kaikki nitojan niitit, klemmarit ja kuminauhat vain sekoilevat kynien ja muistilappujen välissä ja luovat kaaosta.

Mittojen mukaan mallasin laatikot suunnilleen haluamallani tavalla. Tulevan laatikoston mitta ei ollut tarkasti pöytälaatikon levyinen, mutta en ottanut siitä pulttia. Tärkeintä oli saada aikaan järjestystä eikä millintarkkaa lopputulosta. Teippasin laatikot kaksipuoleisella teipillä paikoilleen. Yhtä hyvin olisin voinut ne liimatakin, mutta teipin kanssa ei tarvinnut odotella kuivumista.

Kun laatikot olivat kohdillaan, aloitin päällystämisen. Minulla oli vanhastaan kaapissa hyllyjen päällystykseen tarkoitettua paksumpaa vahapintaista paperia, jota päätin käyttää tässä projektissa. Yhtä hyvin tässä toimisi esimerkiksi värillinen/kuviollinen kontaktimuovi tai vaikkapa lahjapaperi, ottaen tietysti huomioon sen, että tässä vaiheessa ohut paperi on todella helposti vaarassa repeytyä väärästä kohtaa. Lisäksi ruutukuvioinen paperi helpotti leikkaamista, kun pystyin suoraan leikkaamaan palat raitojen mukaisesti eikä paperia tarvinnut mittailla pahemmin mitan kanssa.

Koska olin alunperinkin mitoittanut laatikot isoimman laatikon leveyteen, päällystäminen sujui suht helposti laatikoston oikeasta laidasta kohti vasenta laatikko kerrallaan. Pienet teelaatikot toki antoivat päänvaivaa, koska ne eivät olleen ihan juuri oikean levyisiä, mutta koska ne jäivät kuitenkin paperin alle piiloon ja tulisivat sisältämään vain pikkutavaroita, ei niiden pieni venyttäminen ollut ongelma. Päällystin myös laatikkojen sivut ja reunat, jotta laatikostolle tulisi yhtenäinen ilme.

Tadaa! Valmis laatikosto oli ehdottomasti vaivan arvoinen!

Kaikkiaan aikaa projektiin kului yksi iltapäivä, eli noin 4-5 tuntia. Jälleen kerran hajautin työn muutamalle päivälle, koska minusta on turhaa tehdä mukavista hommista pakkopullaa, joka pitäisi saada valmiiksi heti nyt. Lisäksi päällystäminen aiheutti sen verran ärsyyntymistä, juurikin niiden pienten laatikoiden kanssa, että kerralla tehdessä olisin varmasti heittänyt laatikostolla vesilintua ja jättänyt homman kesken :D Niin kivaa kuin käsillä tekeminen onkin, niin on syytä muistaa, miksi sitä oikeastaan tekee: siksi, että se on kivaa. Siitä yritän pitää kiinni myös jatkossa.

Halauksin,
Eeva